Heipparallaa taas !!

Niinkuin kirjoituksen otsikkokin jo kertoi meillä sairastetaan, koko perhe, enemmän tai vähemmän.
Molemmat lapset ovat olleet jo reilun viikon räkäisiä, nenät vuotaa, yskittää, ja Juniorilla on myös kova kuume on jo neljättä päivää. 
Tirppa on huomattavasti paremmassa kunnossa, räkää tulee, ja joitain kertoja päivässä yskäisee, sekä kurkkukipua vähän valittelee, ja verensokeri hipoo taivasta.
Minullakin alkaa flunssaa pukata, samoin mies aivastelee, yskii ja valittelee päänsärkyä.

Eilen ensimmäisen vapaapäivän kunniaksi varasinkin lapsille lääkäriajan, josko saisi jotain tolkkua/ apua tuohon Juniorin oloon, toinen raukka vaan muuttuu päivä päivältä kipeämmäksi ja edelleen mielessä kummittelee se joulukuun keuhkokuume. No, turha reissuhan se oli tietenkin, kuunneltiin keuhkot ja sydän, katsottiin korvat, ja otettiin jopa labrat, ja ei mitään, kaikki kunnossa.
Edelleen mieleen tulee muisto keuhkokuumeesta, tuolloin kuumetta ei ollut läheskään niin paljon kuin nyt, labrat ok, hengitysäänet puhtaat, ja keuhkokuvissa selvä keuhkokuume, kunhan pätevä lääkäri ne kuvat näki.
Sitten oltiinkin sairaalassa kanyyli päässä ja sinne suoraan suonensisäinen ab keuhkokuume taltuttamaan.
Nyt siis poika mielestäni huomattavasti kipeämpi kuin tuolloin, ja lääkäri vaan käski kotiin ja tulla takaisin jos vointi sitä vaatii.. - Vaan mikä onkaan sitten se kynnys jolloin pitää takaisin mennä, sitä hän ei minulle sanonut.

Viimeksihän käytiin myös lääkärissä, sama homma, menkää kotiin ja seurailkaa. Seuraavana aamuna marssin pojan kanssa terveyskeskukseen päivystykseen, ja hoitaja vaan totesi että koska kuumetta ei ole menkää kotiin ja tulkaa sovitulla  ajalla uudestaan, sovimme ajan ja silloin mentiin uudelleen.
Lääkärin huoneeseen kun tuolloin päästiin kerroin pojan nukkuneen lähemmäs vuorokauden, välillä vaan heräsi tissille ja nukahti takaisin, poikkeuksena tuo aamuinen tk käynti.
Siinä sitten riisuttiin pojalta vaatteita heiluteltiin, kutiteltiin ja tehtiin kaikki mahdollinen mutta en minä, eikä lääkäri saanut poikaa hereille, ja sitten olikin jo kiire sairaalaan, ja lääkäri sanoin että aiemmin olisi pitänyt jo tulla... Niinpä niin...

Nytkin poika vain nukkuisi, välillä jatkaa hetken leikkiä, mutta yht´äkkiä vaan väsähtää ja saattaa nukkua useamman tunnin.
Nytkin siis nukkuu, ja sitä ennen koitin saada syömään, ei syönyt, ja itki vaan. Kuumetta ei nyt taida olla, koska poika ei tunnu kuumalta, mutta lääkkeenhän annoin aamulla, kun huomasin että vieressäni makaa ihan tulikuuma 1-vuotias.

Ylihuomenna pitäisi töihinkin mennä ja sydäntä raastaa jättää pieni potilas isänsä hoitoon, vaikka tiedänkin isän hoitavan hyvin. Kuitenkin äitinä koen että minun pitäisi hoitaa lastani kotona hänen sairastaessaan, mutta koska työparini kieltäytyy tulemasta töihin, ei se ole mahdollista.
- ja tässä siis taas yksi syy siihen että minun olisi löydettävä toinen työpaikka.

Töitä olen etsiskellyt edelleen ahkerasti, ja nyt viimeistään tämän sairastamis episodin jälkeen on varmistunut se, että jos minulle tarjottaisiin työtä missä olisi työyhteisö, eli mahdollisuus olla poissa töistä lapsen sairastuessa, ottaisin tuolta lopputilin ja menisin uuteen työhön.
Harmi vaan kun ei tunnu löytyvän kouluttamattomalla ihmiselle töitä niin mistään, joten jumissa ollaan. Kuitenkaan en halua tyhjän päälle jäädä, eli tuolta irtisanoutua, ilman tietoa jatkosta, ei ne liiton rahat nyt kuitenkaan niin kummoiset ole.