Heipparallaa taas täältä lumen keskeltä !!
Meille siis tänne satoi lumi jo toissapäivänä, eikä vielä toistaiseksi ole poiskaan lähtenyt. Mies kertoi että ensi viikolla onkin jo taas luvattu lämpöasteita, joten ehkä silloin saa taas sanoa " hei hei lumi "

Minä elelen ristiriitaisia aikoja omies ajatusteni kanssa edelleen..
Olen aina ajatellut haluavani ison perheen ja paljon lapsia, enkä kykene, vielä ainakaan, hyväksymään sitä ajatusta että lapsiluku olisi nyt tässä.
Kapinaani aihetta kohtaan vain lisää se että ihmisten mielessä meillä on nyt " kaikki ". On kaksi lasta, tyttö ja poika, joten miksi sitä enempää haluta, nyt kun on jo molmepia sukupuoliakan..
Jos meillä olisikin vaikka 4 poikaa, olisi se jotenkin ymmärrettävämpää että haluaisimme " vielä yhden " jos se vaikka olisikin se kauan kaivattu tyttö, mutta ei Kun Meilla Nyt On Jo Sekä Tyttö Että Poika Niin Se Saa Riittää..

Miehen kanssa asiasta puhuttiin toissa iltana kun mies kaipasi minulta vähän lämpöä ja läheisyttä, ja jälleen kerran häntä muistutin ehkäisyn puutteesta ettei vain jouduta siihen tilanteeseen että tulenkin raskaaksi ja mies kokee minun huijanneen häntä.
Mies ilmoitti minulle että hän ei enempää lapsia halua PISTE..
Minä sitten sanoin vastaukseski että Selvä, sitten pysyy housut jalassa...
Mies kuitenkin puhui minut ympäri ( niinkuin se minun tapauksessani paljon vaatisi ) ja hetken päästä oltiinkin jo " hommissa "
Kuitenkin lopussa mies teki sen mitä vähän pelkäsnkin että ei antanut mennä loppuun saakka, ja vaikka minä nyt en ajattelekaan seksiä palkkänä vauvojan teko hommana, niin kyllä se pahalta tuntui, tuntui kuin minua olisi käytetty hyväksi, teki vain mieli itkeä, eikä tilannetta ainakaan helpottanut se että mies poistui tupakalle, ja sen jälkeen meni taas tietokoneelle.

En tiedä sitten, kaippa minun täytyy vain haudata haaveeni isosta perheestä ja taipua miehen tahtoon, kuitenkin MEIDÄN perheestämme tässä on kyse, enkä voi miestä pakottaa johonkin mihin ei ole valmis/ halukas.

Tietyllä tapaa tieto siitä ettei lisä lapsia koskaan tule, myös helpottaisi minua.
Voisin kaikessa rauhassa miettiä elämääni kahden lapsen äitinä, työssäkäyvänä, ja myydä tarpeettomia vauvan tarvikkeita pois.
Nyt kun kokoajan alitajunnassa on se toivon kipinä " jos vielä joskus " ja se kuormittaa minua suuresti...

Tietenkään ei minua haittaisi jos mies joskus vielä " iltatähden " haluaisikin, mutta haluaisin nyt joko saada hyväksynnän sille että lisää lapsia tulee, tai sitten minun pitäisi takoa omaan päähäni että tämä on nyt tässä, ja PISTE.

Tietysti se, että mieshän on jo oman kantansa tehnyt hyvin selväksi, eli epäselvyyttä siinä mielessä ei ole, eli vika on nyt vain minussa ja minun ajatuksissani...