Heippa taas lukijat !!
Jälleen kerran on vähän taukoa kirjoituksissa ollut, mutta katsotaan miten jatkossa, enää en edes viitsi laittaa että koitan kirjoitella useammin, eipä se näytä toteutuvan kuitenkaan...

Meillä on Tirpalla ollut todella hankala päivä taas.. Aamu alkoi hyvin, kunnes tuli aamupuuron aika, neiti pelleili, pyöri tuolissaan, ja aivan sama tuntui olevan mitä sanon, joko A väitti vastaan tai B ei reagoinut mitenkään, ja diabeetikolla kun verensokeri on aamulla 4.0 niin pakko olisi syödä, koska myös insuliini on pakko pistää..
No, niinhän se taas kerran meni että nauratti niin pitkään että nauru muuttui itkuun kun ilkeä äiti päätti että syödään, vaikka sitten väkisin ( joo en ole ylpeä tästä, ja pyrin viimeiseen saakka välttämään pakkosyöttämistä, mutta hermot meni ja mikään ei tehoa, toinen vaihtoehto on että annan olla syömättä ja korjailen pillimehuilla ja muilla extra välipaloilla pitkin päivää )
Eli siis lusikka äidin käteen ja puuroa suuhun. Neitihän tietysti protestoi, potki, huusi löi jne, mutta minä vain syötin, tyttö kieltäytyi nielemästä, mutta minä vain lusikoin puuroa suuhun..
- ja joo en kaipaa nyt mitään saarnaa siitä miten huono äiti olen kun kohtelen lastani näin, olo on jo valmiiksi kurja ja kadun tätä suuresti ( vaikkakin lounaalla sama kaava toistui ) Eli te jotka ehkä haluatte kommentoida " kauheaa, miten sinä nnyt noin voit lastasi kohdella, huostaan lapset pitäisi ottaa" , niin älkää vaivautuko, jos nyt ette ihan välttämättömäksi sitä koe..

Kun puurot oli syöty, passitin Tirpan huoneeseensa ja kun sieltä tuli pois rauhoituttuaan, oli kuin mitään ei olisi edes tapahtunut ja jatkoi samoja leikkejä kuin ennen puuroa, ihan kuin koko puuro episodia ei olisi tapahtunutkaan.. Koitin keskustella tytön kanssa tapahtuneesta, mutta tuloksetta, hän kun puhui vaan ihan omia juttujaan eikä kuunnellut varmaan sanaakaan mitä sanoin. Anteeksi itse halusi pyytää, ja halia, mutta se siitä..
Välissä meni jo ihan kivasti, neiti leikki ja touhusi, tosin ei kyllä uskonut kieltojani, mutta ajattelin etten jaksa ihan koko aikaa nipottaa joten menköön ja tehköön kunhan ketään ei oikeasti satu eikä mitään arvokasta mene rikki.
- ja sama kaava toisaan toistui lounaalla, pelleily alkoi, minä komensin, huuto alkoi, minä lappasin ruokaa vastustelevan tytön suuhun jne.. Olo on todellakin kamala, enkä näin haluaisi enää ikinä tehdä...

Nyt molemmat lapset nukkuu, ja minä voisin mennä suihkuun,, Eli heippa taas !!