Heipparallaa !!

Tänään vein tytön ensimmäistä kertaa päiväkotiin diabetes-diagnoosin jälkeen. Ovesta kun päästiin sisälle alkoi heti taas sadella kysymyksia henkilökunnalta, ja minä koitin parhaani mukaan vastailla, ja hyvähän se vaan on että kysyvät jos mietityttää.
Joihinkin kysymyksiin jouduin vastaamaan " luulisin " tai " ehkä " tai " näin minä tekisin " mutta sen kuvan sain että olivat ainakin suht tyytyväisiä vastauksiini. - Mutta kyllä täytyy myöntää että jännitti tyttö sinne jättää, ja puhelinta olen kytännyt aamusta saakka jos vaikka soittavat. Nyt odotan malttamattomana että kello tulisi kolme jotta voisin lähteä Tirppaa hakemaan päikystä. Eli tästä " vapaapäivästä " on kyllä ollut rentoutuminen aikas kaukana.

Eilen hain taas töitäkin kun näin että kotikunnassamme haetaan kahta koulunkäynti ohjaajaa oppisopimus koulutukseen, ei tuo mikään unelma-ammatti minulle olisi, mutta ammatti ja palkkaa siitäkin maksetaan.. 
Eniten ehkä tuossa työssä kuitenkin epäilyttäisi se, että miten minua kohdeltaisiin työyhteisössä. Oma käsitykseni on tällä hetkellä se, että kouluavustajat ovat kuitenkin se pohjimmainen koulun " arvojärjestyksessä " ja tekevät oikeastaan kaiken sen, mitä kukaan muu ei halua tehdä. Myöskään palkasta minulla ei ole mitään käsitystä, jotenkin minulla on sellainen mielikuva että koulumaailmassa palkkaus olisi vähän parempi kuin esim päiväkodissa, mutten sitten tiedä miten menee avustajien kohdalla.. Ja taas jos tuntipalkka on huono, ei kuukauden tilissä voi olla aihetta suuren juhlaat kun viikkotuntejakin on vain 32,5..
MUTTA tämänhetkiseen minimi äitiyspäivärahaani tai, jos kotiin jäisin, kotihoidon tukeen verrattuna mikä tahansa palkka on parempi.
- saa nähdä miten käy, kun nyt edes haastatteluun saakka pääsisin, sekin olisi jo yksi aihe iloita, vielä kun mistään ei ole tullut edes sitä haastattelukutsua.