Heipähei taas !!

Pakko ihan näin ensimmäiseksi kertoa suuresta riemusta, MEILLE TULEE TAAS VETTÄ !!! 

Mutta nyt itse asiaan.. Meidän Tirppa sairasti nyt viikonloppuna ensimmäisen mahatautinsa diabeetikkona, ja kyllähän tuo diabetes vaan tuo oman lisämausteensa tähän sairastamiseen.  Pe-la välisenä yönä n yhden aikaan tyttö tuli sängyn viereen ja sanoin jotain, minkä kuittasin silityksellä ja mutisin jotain nukkumisesta, todellinen herätys tuli siinä kohtaa kun mies ilmoitti " tyttöhän on ihan oksennuksessa " tässäkin kohtaa vielä muistan mutisseeni vain " ai oikeesti "
Sitten heräsin kunnolla, katsoin tytön oksennuksessa olevia vaatteita ja marssin tytön huoneeseen, toteamaan että koko sänky on ihan oksennuksen peitossa. Vielä tossa kohtaa eläteltiin toiveita että oli vain unissaan työntänyt sormet kurkkuunsa ja siitä johtui yökkäys, mutta kun siivosin tytön sänkyä kuului jo uudestaan kakomista olohuoneesta, ja kun säntäsin katsomaan tuli loputkin tytön mahan sisällöstä kaaressa olohuoneen lattialle.
Siinä kohtaa tajusin että kyllä, oksutauti on nyt saapunut meille, ja aloin kartoittaa tilannettam onko meillä sokerimehua, verensokerin mittausvälineitä, ketoaine liuskoja ymsyms. ja hetken päästä mies olikin jo pukenut vaatteet päälleen ja oli matkalla huoltoasemalla mehua hakemaan.
Sovittiin miehen kanssa että valvotaan vuoroissa, ensin mies ja sitten minä, mutta havahduin kyllä aina kun tyttö alkoi oksentaa, eli eipä siinä paljon tullut nukuttua. Sitten viiden aikoihin kävin laittamassa pyykit kuivumaan, ja mies meni vuorostaan nukkumaan.
Tyttö siis oksensi koko yön, ja vielä seuraavan aamun, ja minä vain tiheästi mittailin sokereita ja koitin jokavälissä saada tytön juomaan sokerillista mehua ettei vs pääse laskemaan liian alas, no siinähän tulikin sitten jo korkea verensokeri ongelmaksi, mutta ajattelin että se kuitenkin on pienempi paha.
Eilinen iltapäivä meni jo ilman oksentamista, kunnes illalla kertaalleen vielä maha tyhjeni olohuoneen lattialle, ja saipa siitä Juniorikin osansa kun en ehtinyt työntää riittävän kauas  turvakaukaloa. 
Yöksi uskaltauduimme viemään tytön omaan huoneeseensa, ja niinhän tuo nukkui aamuun saakka, tosin herättyään huusi hysteerisesti äitiä, en tiedä oliko tytön olo kuja vai oliko vain nähnyt pahaa unta, mutta siitä kun selvittiin onkin aamu sujunut ihan mukavasti, lukuunottamatta siis sitä että aamusta ei hanasta tullut tippaakaan vettä..