Kirjoittelin tänne äsken jo pitkät pätkät, tosin kyllä eri aiheesta, mutta koska Juniori huusi kirjoituksen puolivälissä hysteerisesti, otin pojan syliini ja keskeytin kirjoituksen. Ja mitä tekee Vuodatus, kirjaa minut ulos, tekstin kirjoittaminen kyllä onnistui, mutta tallentamis/ lähetys vaiheessa sainkin ilmouituksen että toiminto vaatii sisäänkirjautumisen järjestelmään. Aina oppii uutta, enpä siis aiemmin tiennyt vuodatuksen tästäkään ominaisuudesta että yhteys katkaistaan tietyn ajan jälkeen, ihan kätevää siinä mielessä mikäli unohdat sivusi auki, ja joku toinen olisi menossa sinut blogiisi aiheuttamaan tuhojaa, mutta tässä kohtaa hieman kiukuttaa moinen..

No, nyt on poika laitettu turvakaukaloon, kun muuten ei taas nukahda, ja jatkan sitten kirjoittamista toisesta polttavasti puheenaiheesta, eli meidän vanhempien lapsi-vapaasta-viikonlopusta.

Mieshän on jo pitkän aikaa haaveillut meidän yhteisestä lomasta niin että lapset jäävät hoitoon, ja siis vain me kaksi..
Mies on haaveillut matkasta jonnekin kauas, ja tällä tarkoitan ulkomaille, itse kun taas olen jarrutellut ja sanonut että ensimmäinen reissu pitäisi tehdä muutaman sadan kilometrin säteellä lasten hoitopaikasta, jos tuleekin joku hätä, puhumattakaan siitä että puhelut suomen sisällä tulevat aika paljon halvemmaksi kuin ulkoimaille soittaessa.
Nyt luultavimmin olemme suuntaamassa lomalle kylpylään, mies ehdotti Naantalin kylpylää ( kumpikaan emme ole koskaan käyneet )
Minulle sisäänsä ei se paikka ole merkityksellinen, kuitenkin hotellihuone, hyvää ruokaa, jotain pientä tekemistä, ja ennen kaikkea kahdenkeskeistä aikaa pariskuntana, eikä aina vaan äitinä ja isänä lasten pyöriessä jaloissa.

Pessimistinä tietysti pelkään että sekin loma pilataan miehen ryyppäämisellä tai muuten vain riitelyllä ja että nukumme selät vastakkainn tai peräti erihuoneissa, emmemkä puhu toisillemme kuin muutaman sanan koko reissun aikana kun jompikumpi kärjistää asiat.

Nyt pitäisi saada lasten hoito järjestymään minun hyväksymälläni tavalla, eli lapset pitäisi saada samalle ihmiselle hoitoon molemmat ja lisäksi hoitajan pitäisi opetella hoitamaan diabeetikkoa.
Itse siis olen valmis vaikka luopumaan lomasta jos eivät nämä muutama vaatimani kriteeri täyty, mies olisi enempi vain työntämässä lapset jollekin, vaikka eri kaupunkeihin, täysin epäluotettavallekin hoitajalle, tai siltä ainakin tuntuu.

Äh, mutta yt ei ajatus kulje enempää ja tekstistä tulee vain sekavaa puuroa, joten ehkä on parempi siirtyä kahvin keittoon..