Huomenta taas lukijat !!

Pääni sisällä myllää oikea ajatusten ja tunteiden vuoristorata..
Nyt oltuani kohta kuukauden nykyisessä työpaikassani, en vaan pääse eroon ajatuksesta " mitä seuraavaksi " Ajatus on minulle hyvin tuttu jokaselta elämänalaltani, en osaa/ uskalla pysähtyä paikalleni ja nauttia nykyhetkestä, vaan jatkuvasti, tietoisesti tai en, etsin jotain uutta ja parempaa, ehkä en aina edes parempaa, mutta jonkinlainen varasuunnitelma minulla pitää aina olla.
Periaatteessa viihdyn työssäni, vaikkei se olekaan sitä minä haluan lopunelämääni tehdä, kyllä minä haluaisin lasten- ja nuorten pariin päästä töihin, heillä on koko elämä vielä edessä, ja haluaisin voida jotenkin auttaa heitä vaikeiden asioiden yli, ja siis siksi nimenomaan ls-työ olisi se JUTTU.
En vaan tiedä että vaikka puhelimeni soisi 10 minuutin kuluttua ja minulle tarjottaisiin oppisopimuspaikkaa lastenkodista, mikä siis olisi unelma, voisinko sielläkään rauhoittua paikalleni, vai vieläkö pääni sisällä jyskyttäisi ajatus " mitä seuraavaksi "

Olen useita kertoja miettinyt eroavani avomiehestäni.... Viimeksi tänä aamuna, meillä menee taas huonommin..
Nyt kuitenkin aloin miettiä että onko haluni erota todellinen, tai lähinnä syy siihen ?? Haluanko erota lasteni isästä, niinkuin itselleni uskottelen, koska hän kohtelee minua huonosti, vai kenties siksi etten osaa elää parisuhteessa, sidottuna yhteen ihmiseen, paikallani.
Toisaalta taas mietin että jos yhdessä pysymme, meidän olisi hyvä mennä naimisiin, ehkä osittain siksi että toivon sen rauhoittavan minua, sitten olemme naimisissa, enkä voi noin vain lähteä, sillä avioeroa en kovin heppoisin perustein halua.. Mutta taas voi olla että naimisiin haluaisin jotta olisi taas jotain uutta, joku muutos elämässä, vaikke se muuhun vaikutakaan kuin sivilisäätyyn ja sukunimeen.

En tiedä, miten sitä oppisikin nauttimaan hetkestä ja luottamaan edes päivän ajan että kaikki sujuu hyvin.. Kai se on minun epävarma lapsuuteni ja nuoruuteni kun jatkuvasti tuli muutoksia ja jatkuvasti sai olla valppaana. Ehkä minulla on nyt asiat liian hyvin, ja jotenkin alitajuisesti koitan vaan järjestää kaaosta ja draamaa elämääni, jotta se olisi sitä tuttua ja turvallista, siis minulle..