Heipähei taas !!

Juhannuskin sitten oli ja meni, meidän perheessä välillä paremmissa, ja välillä huonommissa merkeissä.. Kotosalla oltiin aika paljon, vähän kävimme ajelemassa, ja grillaamassa, isäntä otti illalla vähän vettä väkevämpää, ja aluksi oli kovin iloinen, mutta sitten alkoikin haastaa riitaa, ja nukkumaan mentiin pahoilla mielin, eikä mies edes muistanut aamulla illan tapahtumia, tai sanomisiaan.

Kävin ennen juhannusta työhaastattelussa, ja alustavasti sovimme jo kaiken, tänään alkuillasta piti mennä enää vain viralliset paperit tekemään, ja työ olisi minun. No ei mennyt tämäkään asia ihan niinkuin elokuvissa, työ peruuntui, minusta, ja työnantajasta riippumattomista syistä, elämä kun vaan on välillä niin arvaamatonta.
Tietysti itseäni harmittaa etten nyt töihin päässytkään, mutta enempi kyllä olen pahoillani ihmisen puolesta kenen kanssa minun piti työskennellä, töitä tulee lisää, mutta terveyden mentyä, ei sitä saa takaisin...

Ja jotta nyt meidän perhettämme ei päästettäisi liian helpolla, tässä kun jo jonkian aikaa on tuntunut puhaltelevan suotuisat tuulet, on nyt myös Tirpalla edessä osastojakso diabeteksen tiimoilta.
Jo pidemmän aikaa olen miettinyt noita työn korkeahkoja verensokeri arvoja ja nyt tänään otin puhelimen käteeni ja soitin diabetespolille. Sain ohjeet skannata ja lähettää sähköpostilla omaseuranta-vihon sivun sinne heille, minkä hoitaja printtaa ja näyttää lääkäriile kun lääkäri ehtii katsoa, ja soittaa sitten...
- puhelua odotin vasta iltapäivälle-
Ja ei mennyt kuin ehkä tunti, max 2 niin puhelin soi ja hoitaja kertoi että lääkärikin oli sitä mieltä että nyt pitäisi tytön hoitomuotoa muuttaa, ja ensimmäinen mahdollinen aika tähän on 5.7.
Tuolloin siis on tytöllä osastojakso taas edessä..

Mutta nyt minä painelen suihkuun kun tässä kirjoittaessani myös Juniori nukahti, ja Tirppakin virlä toistaiseksi nukuu