Heippa taas !!

Pääsiäinen sitten oli ja meni, välillä paremmissa, välillä huonommissa merkeissä. Pääsiäistä vietimme toisessa kaupungissa, miehen perheen parissa.
Kovasti jaksoi edelleen miehen sisko höpöttää kuinka ottavat lapset hoitoon, ja me miehen kanssa voimme lähteä vaikka kylpylään viikonlopuksi, mutta todellisuus tämä diabeteksen, vaativan Juniorin ja tempperamenttisen, sekä äänekkään Tirpan kanssa näytti ihan muuta, heille en tällä hetkellä ainakaan voisi luottavaisin mielin lapsiani hoitoon antaa.

Tirpan verensokerit huitelivat ihan omissa lukemissaan, päivän aikana ei kertaakaan päästy alle 10, ja yöllä vaan nousi entisestään, aamulla oli kuitenkin aina laskenut. Tämän asian tiimoilta onkin sitten tänään soitettava sairaalaan, en itse jaksa uskoa että tämä näin voidaan antaa jatkua, en todellakaan halua että D saa tuhota lapseni elimistön korkeilla sokereilla, vaan kyllä heidän on joko annettava minulle hyvät ohjeet puhelimitse, tai sitten otettava tyttö uudelleen sairaalaan ja katsottava noi inskan annostukset kuntoon.

Niinhän se äidin kirjoitus taas katkesi kun rakkaat lapset tuolta sängystä vierekkäin heräsivät. Miten sitä voikin rakastaa lapsiaan enemmän kuin elämää kun nukkuvat, karu todellisuus iskeekin sitten luultavasti taas kohta ruokapöydässä, siinä tuskin koetaan ihan näin tukahduttavia rakkauden tunteita, vaikka tietenkin lapsiani kokoajan rakastankin, välillä vaan se rakkaus jää vähän taka-alalle kun tyttö räkii puurot pitkin naamaa, ja huutaa " tymmä äiti mene pois !! "