Heippa taas !!

Nyt onkin ollut muutamia päiviä väliä taas kirjoittelussa, mutta se johtuu siitä että meille on nyt tullut uusi perheenjäsen, nimeltään hän on Diabetes.
Pitkäänhän hän on jo tehnyt tuloaan ja pitänyt jalkaansa ovenvälissä, mutta keskiviikkona miehen käytyä sairaalassa ja puhuttua tutkimushoitajamme kanssa puhelimeni soi, ja hoitaja kertoi nyt konsultoineensa lääkäriä, ja lääkärin kanta meidän Tirpan arvoihin oli että välittömästi päivystykseen.
Siinä sitten annoin tytölle välipalaa ja pojalle maitoa, sammutin tiskikoneen ja lähdimme bussipysäkille. Olin vielä tässä kohtaa ihan varma että kotiin tullaan samana iltana/ yönä.
Sairaalaan kun päästiin kerroin mitä minulle oltiin puhelimessa sanottu, ja hoitaja katsoi koneelta, muttei kuitenkaan löytänyt mitään merkintää.. Onneksi kuitenkaan eivät passittaneet meitä suoraan takaisin kotiin, tuonne sairaalaan kun ei yleensä ole mitään asiaa ilman lähetettä.
Sitten täyteltiin esitietokaavakkeet, otettiin verikokeita, ja laitettiin pissapussi, kun ensin olin kokeillut saada näytteen otettua pottaan pissatessa, mutta eihän siitä mitään tullut.
Siinä sitten istuttiin ja odotettiin, kunnes kandi kutsui meidän huoneeseen ja sanoi että hän ottaa " taustatiedot " ja myöhemmin tapaamme lääkärin.
Kovasti kyseltiin siitä tutkimuksesta missä olemme mukana, sukumme sairauksista ja Tirpan oireista. Tämän jälkeen vaihdettiin vielä uusi pissapussi kun vanha oli vuotanut, ja takaisin odotustilaan.

Onneksi ei mennyt kovin pitkään kun lääkäri jo kutsuikin meidät huoneeseen, ja melkein välittömästi alkoi puhua siitä että kun meidän lapsellammehan nyt ON diabetes, ja tilanne vaatii ainakin yhden yön osasto seurantaa. Siinä myös kyseltiin meidän tuntemuksiamme, ja kerrottiin psykologin tapaamisesta, sostt:n tapaamisesta yms kuvioista mitkä kuuluivat diabeetikko lapsen vanhemmille hoidon alettua osastojakson aikana.
Osastolla kun päästiin, oletin edelleen että huomenna päästään kotiin periaatteella " tulkaa takaisin jos vointi huononee " mutta toisin kävi. Saatoimme tytön osastolle, mutta koska kyseisellä osastolla vanhempien yöpyminen oli kielletty, lähdimme kotiin ja jätimme pienen rakkaan tyttömme sinne yksin itkemään. Kotona sitten itkin myös minä..
Aamulle menin sairaalaan jo ennen kahdeksaa, ja valmistelin itseäni siihen että passittavat kotiin, ja siirtävät vastuun minulle takaisin.
Joskun 10 aikoihin tuli hoitaja sitten kuitenkin ilmoittamaan että lääkäri oli soittanut ja konsultoituaan diabeteslääkäriä olivat tulleet siihen lopputulokseen että insuliinihoito aloitetaan välittömästi, ja kuulemma diagnoosi on täysin selvä, lapseni sairastaa diabetesta.
Hoito nyt onneksi päästiin aloittamaan aikaisin ja ja koska tytön haima vielä tuottaa insuliinia, riittää toistaiseksi vain yksi pistos per päivä. Mutta tilanne tulee vain huonontumaan tästä.

Nyt olemme kotona kokeilemassa kahden yön ajan miten pärjäämme, ja jos kaikki menee hyvin tyttö kirjataan ulos osastolta huomenna