Kävimme tänään koko perheen voimia tutustumassa tytön päiväkotiin, missä nyt siis aloittaa jo tällä viikolla 5pvä/kk max 7h hoidon. Itse ryhmä lapsineen ja työntekijöineen vaikutti oikein mukavalta, mutta taas päiväkodin varajohtajalla, jonka kanssa hoidimme " paperihommat " tuntui olevan vähän huono asenne.

Ensinnäkin hänelle tuntui olevan ongelma se että vien tytön hoitoon, ja jään itse pojan kanssa kotiin, mutta taas toisaalta ongelma oli se että kuitenkin tyttö käy hoidossa vain 5 päivänä kuukaudessa. Eli olen siis huono äiti kun vien lapseni päivkotiin vain kerran viikossa, keskimäärin.

Itsestäni tuntui todella pahalta kun kerroin kaikista tuon tytön luonteenpiirteitä ja tavoista, mukaanlukien tuon rauhattomuuden, raivarit, ja villkauden. Lisäkysymykset riipaisivat vielä syvemmältä kun kysyttiin käykö muiden päälle suuttuessaan, ja kyllä, minä jouduin kertomaan että oma rakas lapseni käy myös minun päälleni, mutta nyt lähiaikoina, on ollut nähtävissä myös sellaista että koittaa satuttaa toisia lapsia suuttussan. Tuntui pahalta sanoa omasta lapsesta " kannattaa varoa " tai " tarkkailkaa ettei "

Päiväkodin työntekijä vähän pahoillaan siinä sitten kertoili että voivat kyllä yrittää tarkkailla tilannetta ja katsoa ettei tytölle tulisi niitä tilanteita että pitää toiseen käydä käsiksi, mutta että he joutuvat kuitenkin vaatimaan tytöltäni samoja asioita kuin kokopäiväisessä/ viikkoisessa hoidossa olevilta, minkä tietenkin itsekin päiväkodissa työskennelleenä ymmärrän.

Mutta tuleeko tuosta omasta ihanasta pikkutytöstäni, nyt sitten se ryhmän häirkkö jota pitää tarkkailla, tai se kenestä kerrotaan kuinka taas löi " kallea " otti " pirkon " kädestä lelun tai taas toisaalta joudunko miettimään kun haen lastani ja näin toisella mustelman naamassa että onko se nyt MINUN lapseni aiheuttama.

Kerroin kyllä myös että lapsellani on aina alkuun sellaista vieraskoreutta että varmaan alussa saattaa olla rauhallisempi ja ns helpompi tapaus, ja koitin kyllä myös kertoa niistä hyvistä puolista, valitettavasti niihin vaan monesti liittyi sitten joku MUTTA. Esim. " meidän neiti kyllä osaa juoda tavallisesta mukista, MUTTA kun tuota vauhtia on aika reippaasti saattaa kaataa maidot päällensä kun pyörii tuolissa.

Ristiriitaisin tuntein odotan sitä päivää kun he siellä sanovat että ovat ajatelleet konsultoida psykologia, neuvolaa tmv tahoa meidän lapsen takia, toisaalta helpotus olisi suuri kun muutkin näkisivät tuon tytön " pimeän puolen " eli sen joka raivoaa, huutaa, heittelee tavaroita, tekee kaikkensa satuttaakseen itseään tai muita, mutta taas toisaalta kauhukin siinä tilanteessa on kova, pitävätkö ne minua huonona äitinä, ajattelevatko että meillä kotona on jotain pahasti vialla, tuputetaanko meille mahdollisesti tukitoimia, mihin en ole valmit yms.

Siitä tosiasiasta ei kuitenkaan pääse mihinkään että yksi syy päiväkotiin laittamisessa on myös se että siellä on ammatti-ihmisiä jotka voivat arvoida lapseni käytöstä, ja tarvittaessa siihen voidaan saada erilaista ohjausta ja apua. Tässä nyt kuitenkin on myös nuo AD/HD sukurasitteet isän puolelta.. Voihan tietysti olla myöskin niin että päiväkodissa kaikki menee vallan mallikkaasti, ja kaikki nämä pelot ovat turhia.