Meillä aamu alkoi hermojen kiristelyllä. Itsellä oli hermot tosi tiukassa, poika huusi milloin nälkäänsä, milloin väsymystään, tai sitten ihan vaan sitä kun en ehtinyt pitää sylissä kokoajan. Tyttö taas temppuili ja laittoi vastaan kaikessa, ja minä tietysti menetin hermoni liian monta kertaa. Ja lopputulos oli etei päästykään lähtemään sinne minne oltiin menossa.

Kotona sitten aloin miettiä vaatteita sekä itselleni että tytölle tulevia ristiäisiä varten. Itselleni nyt olen jo löytänyt paidan, mutta mietinnässä on edelleen että mikä hame/ housut ??? Tytölle ajattelin olevan 2 eri vaihtoehtoa ja niitä sitten kokeiltiin. Vaihtoehto nro. 2 tuntui tytöstä selvästi mukavalta ja siitähän ei sitten haluttu luopua, joten annoin tytön pitää mekkoa päällä, ja sanoin että ennen ruokaa on riisuttava ettei mene likaiseksi.

Ruoka- aika koitti ja tästä alkoivat ongelmat. Ilmoitin että mekko on riisuttava jotta päästään syömään, neiti sanoi vaan Joo, muttei kuitenkaan kyennyt pysymään paikallaan sitä aikaa että olisin saanut 3 nappia avattua, ja lopulta ensin palaveerattiin keittössä mistä lopulta siirryttiin tytön huoneeseen ensin vaan vähän pidin kiinni ja lopulta oltiin siinä tilanteessa, jälleen kerran, että pidin kiinni rimpuilevaa, räkivää, ja huutavaa lasta. - ennen tätä tyttö mm sylki mekolleen, koitti potkia minua ja löi useamman kerran- 

Kun tämä 20 min kestävä raivoaminen saatiin loppumaan riisuttiin mekko ja mentiin ruokapöytään, missä aluksi sujui ihan mukavasti, sitten alkoi neiti lähmiä minua lusikalla jolloin tein päätöksen " ÄITI SYÖTTÄÄ " mihin neiti yllättävän rauhallisesti suhtautui kuitenkin. Tuolissa paikallan istuminen kuitenkin osoittautui ihan mahdottomaksi tehtäväksi, ja jollei muuta niin vähintäänkin piti rapsuttaa sormillaan tuolia, tai potkia pöytää.

Huvittavaa kuitenkin oli huomatta että osaa tuo meidän Tintta-Liisa kuitenkin joissain tilanteissa noudattaa ohjeita, käskin nimittäin pureskella ruuan kunnolla ettei tule yökkäys ja niinhän siinä sitten kävi että neiti vain jauhoi ruokaa suussaan niin pitkään kunnes lopulta tajusin kehoittaa myös nielaisemaan, ja samantien holahti hyvin pureskeltu ruoka kurkusta alas.

Meillä kun on, enemmän tai vähemmän käytössä, uhkailu,kiristys ja lahjonta niin tälläkertaa päätinkin lahjoa Aku Ankalla. Eli lupasin että jos ruokailu sujuu hyvin saa tyttö ottaa " ankka-lehden " sänkyyn ja lukea hetken ennen päikkäreitä, ja tällä keinolla ruokailu sujui jotenkuten. Mutta tietysti kun kannoin tytön sänkyynsä ja vaippa oli vaihdettu alkoi " ei kukee ankka lehteä " sitten " ei laittaa miimä kiinni " " ei peittoo päälle " jne jne