Mies siis suuntasi tänään pikkujoulujen viettoon Roomaan, ja kotiutuu vasta maanantaina, käsittääkseni illalla. Siellä se nyt juuri parhaillaan istuu lentokoneessa ensimmäistä kertaa elämässään. No, onneksi tuo ei alkoholia käytä ollenkaan, eli eipä tarvitse miettiä miten päissään siellä heiluu ja toilailee..

Tietysti pyrin olemaan iloinen miehen puolesta kun sai mahdollisuuden tuollaiseen matkaan, mutta täällä yksin lasten kanssa olo ei kyllä ole mitään juhlaa. Tietysti paljonhan minä teen täälä yksin asioita vaikka mies kotona olisikin, mutta on miehestä, jollei muuta, niin turvaa ainakin, minua kun aina vähän pelottaa olleessani kotona yksin, tai siis yksin lasten kanssa. Eli tänään tarkistan ulko- ovetkin taas useaan kertaan, vakka jo nyt tiedänkin että on lukossa.

Tänään on siis taas tullut poikkeuksia rutiineihin, ensinnäkin se että ei ollutkaan iskä kotona kun tyttö kävi nukkumaan, ja lisäksi annoin tytön kävellä loppumatkan kotiin kaupasta tullessa, ja no, kun on lapsi joka ei kestä mitään muutoksia rutiiniin, ja näitä muutoksia on peräti kaksi samana päivänä, niin tulihan sieltä ne raivarit taas kerran.

Tunsin itseni aivan hirviöksi kun laitettuani tytön nukkumaan alkoi hetken päästä riehua huoneessaan ja huutaa " äiti tule tänne tuletule " Enhän minä sinne päässyt tyttöä rauhoittelemaan kun on tuo poikakin, siinä kohtaa mulla olisi ollut täällä kaksi huutavaa lasta. Muutaman kerran huusin tytölle että äiti on olohuoneessa, ei ole mitään hätää ja voi hyvin käydä nukkumaan, lisäksi myös kävin pari kertaa tytön huoneessa halaamassa ja kertomassa ettei mitään hätää ole, äiti on kotona, ja voi käydä nukkumaan niin nähdään taas aamulla. Sinneppä tuo lopulta nukahti, mutta itselle jäi todella kurja olo tuosta.

Nyt olenkin miettinyt sellaista kokeilua että tekisimme muutaman päivän KAIKKI asiat tismalleen tuttuun ja turvalliseen tapaan ja kokeilisin auttaako se pitämään raivarit poissa. Selkeästi kun kuitenkin on huomattavissa että pienikin muutos rutiineissa laukaisee tuon raivoamisen, jos ei heti niin viimeistään iltapesujen/ nukkumaan menon aikaan. Tietysti tilanteesta johtuenkin meillä pääsääntöisesti on todella tiukat rutiinit, mutta toisinaan haluan kuitenkin palkita tytön esim. hyvin sujuneesta kauppareissusta ja kysyn haluaako kävellä, no tuohan jo on sitten se muutos... Harmittaa jos kaikki " ylimääräinen kiva " täytyy tytön elämästä poistaa jotta pysyy jotenkin homma hallussa, mutta ei kai sille oikein mitään voikaan. En minä yksinäni jaksa ainakaan tätä jatkuvaa raivoamista...